Pehmolammas perintökaavoilla

Otin keväällä projektiksi käydä läpi laatikollisen sekalaisia papereita jotka tyhjennetty joskus aikoinaan edesmenneen mummon lipastonlaatikoista.  Lehmien kantakirjojen ja 50-luvun sähkölaskujen seasta löytyi kirjekuori jossa luki päällä vain ”lampaan kaavat”.  Pienen tutkimustyön jälkeen sain selvitettyä että kyseessä oli kaavat pehmolampaaseen jollaisen mummo oli minullekin joskus 80-luvulla tehnyt.

Kaavoista oli onneksi kaikki osat tallella ja mukana oli myös käsinkirjoitetut ompeluohjeet, joista olikin paljon hyötyä koska kaavat olivat sen verran monimutkaiset että ohjeidenkin kanssa niitä tulkitsemaan tarvittiin useampi ihminen ja siltikin viimeisen kappaleen asettelu piti arvata.

T-paitojen uusi elämä

Kaapin pohjalla on jo muutaman vuoden ajan odottanut pari bändipaitaa joiden tunnearvo on sen verran suuri ettei niitä raaskinut heittää menemään vaikka kangas oli kulunut lähes läpikuultavaksi ja saumat olivat hajonneet.  Toinen oli saatu aikoinaan vuonna 1995 kaupanpäälliseksi kun ostin Fazerin musiikkikerhosta Made in Heaven-levyn ja toinen tuotu tuliaisena Lontoosta vuonna 2005.

Koska paidoista oli periaatteessa vain printti enää käyttökelposia, päätin tehdä niistä ’hihamerkkejä’ silittämällä paidan takapuolelle kovikekankaan ja huolittelemalla reunat.  Nämä merkit ompelin siten kangaskasseihin (jotka kutistutin ensin pesussa jotteivat ompeleet alkaisi kupruilemaan myöhemmissä pesuissa).

Liitutaulu huonomuistiselle

Tämä eteisessä muistinvirkistäjänä toimiva liitutaulu oli taas näitä ikuisuusprojekteja ja vietti ennen valmistumistaan lähes kolme vuotta sängyn alla erinäisissä välimuodoissa.

Kaikki alkoi kaatopaikkakuormasta pelastetusta koulun liitutaulusta ja (bakeliittisesta?) taulunkehyksestä. Ensimmäinen ongelma oli seinänkokoisen liitutaulun pilkkominen kehykseen mahtuvaan kokoon.  Tähän tarvittiin rälläkkä, kahden ihmisen voimat, ja paljon kiroamista, joten jos ei välttämättä halua ’aitoa’ liitutaulua niin magneetti/liitutaulumaali puulevyllä on todennäköisesti helpompi vaihtoehto (aidon liitutaulun etu on tietenkin että sille voi kirjoittaa taulutusseilla ilman vaaraa että ne jumahtavat pintaan lopullisesti).  

Painajainen ennen joulua ja koristeet ennen Halloweenia

Viime vuonna päätin Halloweenaattona että haluan tehdä jotain Halloween-koristeita. Inspiraationa oli kaverin Facebookiin laittama kuva jätesäkistä leikatusta ikkunakoristeesta ja mallin löysin ihan vain googlaamalla ’Nightmare Before Christmas silhouette’ .  Valikoin hakutuloksista parhaat osat ja piirsin ne vapaalla kädellä mustalle kartongille.

Koristeet ovat ikkunan välissä, ulkolasin sisäpuolella jotta ne näkisivät ulos myös kun sälekaihtimet ovat alhaalla.  Jälkeenpäin ajateltuna kuviot olisivat saaneet olla paljon suuremmat jotta ne näkyisivät ulos paremmin (plus leikkaaminen ei todennäköisesti olisi ollut yhtä tuskaista isommilla kuvioilla).

Maalattu savilintu

Jokin aika sitten kirpputorilta tarttui mukaan parillakymmenellä sentillä pari käsittelemätöntä savilintua, jotka päätin maalata realistisen näköisiksi.

Maalina käytin ihan vain Tigerin neljän euron akryylivärejä, ja maalasin linnun ohuilla kerroksilla niin että värit kuultavat toistensa läpi (mikä saa maalipinnan  näyttämän enemmän höyheniltä).

Toisesta savilinnusta ajattelin tehdä seeprapeipon, joita meillä oli joskus aikoinaan lemmikkeinä, mutta sitä pitää hieman modata askartelusavella tms. koska nokka on väärän muotoinen.

Translation:
I bought a clay bird and painted it with acrylics to look like a tit 😉

Kameran suojapussi tilkuista

Uusi kamera ei mahtunut vanhaan suojakoteloon, joten piti tehdä uusi.  Materiaaleiksi valikoituivat tilkkupussin mukana tullut pala villakangasta(?), jonkin puretun vaatteen tasku vuorikankaaksi, pala pellavakangasta kiinnitysnauhaksi, ja jostain vaatteesta irronnut nappi.  

Ompelin ensin vuorin sopivan kokoiseksi pussiksi, ja leikkasin sitten villakangastilkusta päällisen käyttäen vuoripussukkaa kaavana.  Koska villakangas oli paksua mutta harvaa, oli helpointa ommella päällinen erikseen pussukaksi ompelukoneella ja sitten ommella pussit suustaan kiinni toisiinsa käsin.  Jotta kamera ei putoaisi pussista, ompelin pienestä pellavatilkusta nauhan, jonka toiseen päähän tein napinreiän, ja jonka ompelin pussiin käsin kiinni.  Nappi on ommeltu kiinni aina yhtä hyödyllisellä neuleesta irtileikatulta ripustusnauhalla.

Translation:
I made a pouch for my new camera from some random scraps.

E-kirjan lukulaitteen suojakannet bengalintiikeristä

Olen jo useamman vuoden omistanut Cybook Odyssey ekirjan lukulaitteen, jonka ainoa huono puoli on että koska se on hieman harvinaisempi merkki, sille ei löytynyt suomen markkinoilta  sopivia suojakansia.

Myös kaukaiset sukulaiset saapuivat bengalintiikerin hautajaisiin.

Olin säilyttänyt lukulaitetta farkuista ommellussa suojapussissa (ohje: 1. Leikkaa vanhoista farkuista sopivankokoinen pala lahkeesta.  2. Ompele toinen pää kiinni.), mutta tarkoituksena on ollut jo jonkin aikaa askarrella sille kunnolliset suojakannet vanhasta kirjasta.  Ongelmana oli kuitenkin  ettei kirjaston poistohyllystä ja kirpputoreilta löytynyt tarpeeksi kapeaselkäistä mutta leveää kirjaa josta kannet voisi askarrella.  Ratkaisu löytyi sattumalta kun siivotessa käteen sattui tuo Suomen kirpputorien yleisin tuhoeläin, Bengalin tiikeri -DVD, jonka  kannet olivat täsmälleen oikean kokoiset e-kirjan lukulaitteelle.

 

Bad wolf

Kun  tekee isompia töitä työväenopiston kursseilla, saa aina varautua luppoaikaan kun isommilla laitteilla on jonoa, ja on hyvä pitää varalla jotain pikkutyötä jota voi tehdä odotellessa.

Sängynpäätyä tehdessäni päätin ottaa luppotyöksi puukirjainten tekemisen kuviosahalla.  Jostain syystä ne päätyivät muodostamaan tietyn viestin…

’Antiikkistetty’ kirjoituspöytä

Jo kymmenen vuoden ajan minua on uskollisesti palvellut (ylläri-pylläri) roskalavalta pelastettu kirjoituspöytä.  Kellertävänpunainen, ysärityylinen, naarmuinen ja kolhiintunut pöytä ei kuitenkaan enää kauheasti silmää hivellyt, ja olin jo harkinnut uuden pöydän ostoa, mutta päätin kuitenkin antaa vanhalle pöydälle vielä yhden mahdollisuuden.

Tuunatut peilinkehykset

 Eteisestä häipyivät remontin yhteydessä oi-niin-trendikkäät palapeilit, joten tilalle piti löytää uusi peili.  Koska tilaa oli rajallisesti ja sopivaa peiliä ei valmiina löytynyt, tuli apuun kylpyhuoneremontista yli jäänyt vanha kylpyhuoneen peililasi joka oli täsmälleen oikean kokoinen.  Ympärilleen se sai vanhat kaatopaikkakuormasta pelastetut taulunkehykset.

Kehykset olivat hieman peiliä isommat, joten niistä piti ottaa kulmasahalla viitisen senttiä pois leveydestä ja korkeudesta.  Se onnistui helpoimmin poistamalla vastakkaiset kulmat ja liimaamalla sitten kehykset takaisin kokoon – saumoista tuli yllättävän siistit, itseasiassa siistimmät kuin alkuperäisiksi jääneissä kulmissa.  Liimaamiseen käytin No More Nails -asennusliimaa, jolla myös kiinnitin peilin kehykseen.

Mietin pitkään kuinka (kohtalaisen painavan) peilin saisi ripustettua tukevimmin ja päädyin lopulta ratkaisuun jossa laitoin kehykseen neljä pientä silmukkaruuvia jakamaan painoa ja rautalankaa itse ripustimeksi (seinässä on vastaavasti kaksi ruuvia jakamassa peilin painon ja pitämässä sen suorassa).  Silmukkaruuvit myös pitävät  peilintauksen irti seinästä niin ettei se rikkoudu esimerkiksi siivotessa seinän epätasaisuuksien vuoksi.

Peilin hinnaksi tuli alle 10 euroa joka meni liiman, silmukkaruuvien ja rautalangan ostamiseen.

Translation:
Old frames and a bathroom mirror saved from the trash got a new life as a hallway mirror.